Olen viimeaikoina pohtinut paljon rakenteita eri yhteyksissä. En ole päässyt lopullisiin tuloksiin, joten avaan kysymystä asteittain. Aloitan kirjoittamalla kansalaisjärjestöjen roolista demokratian toteutumisessa
Viikonlopulla istuin Kauniaisissa TulevaisuusAkatemiassa. Aikuisiällään demaroitunut filosofi Thomas Wallgren kävi puhumassa puolueiden ja kansalaisjärjestöjen suhteesta. Wallgren puhui läpimädistä rakenteista, jotka estävät demokratian toteutumisen. Miten saada kansan tahto välitettyä valtion toimintaan, joka sääntelee (tai ainakin pitäisi säännellä) rahan liikkeitä ja säätää lakeja?
Välitystyöhön tarvitaan hyviä instituutioita. Wallgren uskoi äänioikeuden ja vaalien parhaillaan olevan tällaisia. Ongelma vain on, etteivät vaalit toimi ilman puolueita ja nämä puolestaan ovat menettäneet sidoksensa kansan tahtoon. Mädät rakenteet ovat pakottaneet puolueiden hyvät ihmiset tekemään huonoja päätöksiä, minkä vuoksi kansa on menettänyt uskon politiikkaan ja halun osallistua. Yhtenä vastauksena tässä ongelmassa voisi olla kansalaisjärjestöjen toiminta.
Ihmisten on nykyään helpompi sitoutua yhden asian liikkeisiin, kuin poliittisiin puolueisiin. Mielestäni SDP:n pitäisikin olla läheisemmin kanssakäymisessä yhteisiä tavoitteita ajavien liikkeiden kanssa. Asiaansa uskovat ihmiset ovat helposti valmiita käyttämään kaikkia muita keinoja nettiaddresseista, mainoskampanjoista ja anarkiasta lähtien asiansa ajamiseen, kuin virallisia valtiollisia vaikutuskanavia. Tai siis: rakenteita. Eikä ihme, mätiä kun ovat. Harva aktivisti liittyy puolueeseen ja toimii siellä. Puolueen pitäisikin voida tarjota sellaisia matalankynnyksen foorumeita, joissa se kuuntelee jäsentensä näkemyksiä ja sisällyttää ne poliittiseen toimintaansa. Puolueen tulisi olla se paikka, jossa yhden asian liikkeiden asiantuntemus kootaan yhteen ja muutetaan poliittisiksi päätöksiksi eduskunnassa, jossa lait säädetään.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Yksittäiset lait ja toimintaohjelmat eivät kykene muuttamaan niitä läpimätiä rakenteita, joista seuraa kollektiivista sortoa. Tarvitaan kokonaisvaltaisempia muutoksia. Olen silti sitä mieltä, että ennen vallankumousta on parempi tehdä pientäkin muutosta kuin mitätöidä se näpertelynä. Sitä paitsi pieni näpertely voi kumuloitua suuriksi edistysaskeleiksi rakenteiden purkamisessa. Otetaan esimerkkinä vaikkapa kehitysmaiden tyttöjen kouluttaminen, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia yksittäisen tytön lisäksi perheen ja yhteisön terveyden ja elintason parantamiseen. Tämä on hyvä askel kohti emansipaatiota. Maailmassa kapitalismi ja patriarkaatti ovat edelleen voimissaan, mutta hitusen enemmän uhattuina.
1 kommentti:
Kiinnostava aihe.
Rakenteet varmasti mädäntyvät jos ne eivät uusiudu ympärillä tapahtuvan kehityksen mukana.
Abstraktimmalta tasolta nähtynä rakenteet uusiutuvat "itsestään", kun puolueet kilpailevat keskenään ja pakottavat uusimaan itseään. Kansa kiittää ja rankaisee...
Käytännössä rakenteiden uusiminen edellyttää työtä ja keskustelua. Tässä mielessä keskustelunavaus on hyvä. Kiinnostavaa olisi konkreettiset muutosehdotukset ja "visiot" tulevaisuuden (poliittisista) rakenteista.
Nykypäivän ihminen voi vaikuttaa kuluttujana, työntekijänä, yrittäjänä, omistajana, eri yritysten ja yhdistysten hallituksissa, nettiyhteisöissä jne. Demokratiaa pitäisi kai siis tarkastella muunkin kuin poliittisen vaikuttamisen näkökulmasta.
Poliittinen vaikuttaminen on kuitenkin tärkeää jo senkin takia, että lainsäädäntö tapahtuu poliittisella tasolla. Jotta politiikka olisi helpommin lähestyttävämpää, rakenteita tulisi varmasti yksinkertaistaa. Kelle annetaan ensiksi kenkää?
Tyttöjen kouluttaminen kehitysmaissa on minustakin yksi tärkeimmistä tehtävistä globaalin hyvinvoinnin kannalta. Siihen tosin liittyy muitakin asioita kuin poliittiset rakenteet. Tästä aiheesta voisi varmasti kirjoittaa oman artikkelin.
Lähetä kommentti