keskiviikko 27. elokuuta 2008

Kameleontti jatkaa liikehdintää
















Kesäkuun puoluekokouksen jälkeen kirjasin katkeria mietteitä SDP:n lavastetusta uudistumisesta ja puolueen kyvyttömyydestä vastata kovan kapitalismin asettamiin haasteisiin. Kesä on ohi ja on aika tehdä tilannekatsaus.

SDP:stä on nyt sitten näemmä tehty pysyvästi uusi - lisäämällä puolueen nimen eteen sana uusi. Tätä toistetaan tunnollisesti haastatteluista ja paneelikeskusteluista toiseen. Puoluejohto ei ole kuitenkaan jättänyt uuden SDP:n projektia tähän. Nyt on lähdetty kunnallisvaaleja kohti vielä nerokkaammalla idealla: unelmakiertue on käynnistetty.

SDP on painanut pikkuisen läpyskän, jonka kannessa lukee ”Pieni kirja suurista unelmista”. Puolueen puheenjohtajalle voi lähettää lehtimainoksissa mainittuun numeroon tekstiviestin, johon voi kirjata oman unelmansa. Hienoa. 160 merkkiin mahtuu mainiosti hyvinvointivaltio.

Itse en tosin aio sellaista viestiä lähettää. Minä en nimittäin luokittele hyvinvointia unelmaksi, vaan perusoikeudeksi. Tämän pitäisi sosialidemokraattiselle puolueelle olla itsestään selvää. Mutta jälleen kerran: eipä tunnu olevan.

Miten Urpilaisen kovasti mainostama johtava arvopuolue voi olla niin vailla omia näkemyksiä yhteiskunnan tilasta, epäkohdista, pahoinvoinnin syistä ja ratkaisuista niihin puuttumiseksi, että pitää erikseen lähteä kysymään kadulta missä mättää ja mitä tehtäis.

Toinen ongelma on edelleen se, että kaikkien unelmia ei voida toteuttaa. Yhteinen etu ja oman edun tavoittelu eivät ole sovitettavissa, ellei kaikilla sattuisi olemaan se sama unelma kaikkien maailman ihmisten kesken tasan jaetuista resursseista. Ja mehän tiedämme, etteivät asiat näin onnellisesti ole.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että pyritään edistämään kommunikatiivista demokratiaa. Mutta pieni kirja suurista unelmista ja tekstiviesti kännykkään ovat perin heppoisia tapoja edistää demokratian ja kollektiivisen hyvinvoinnin kaltaisia jaloja päämääriä.