Nuorten pahoinvoinnilta ei voi enää sulkea silmiä. Suomessa on tapahtunut vuoden sisällä jo kaksi eurooppalaisittain ennen näkemätöntä koulusurmaa. Yksistään viime kesän aikana useampi nuori sai surmansa ikätoverin kädestä tai oman käden kautta.
Jokaisen veriteon jälkeen mielipideosastoilla ryhdytään taivastelemaan, miksei nuorten hätään ole puututtu ajoissa. Kun on kulunut riittävästi aikaa, ollaan taas ajamassa veronalennuksia. Kokonaisuuden hahmottaminen osoittautuu vaikeaksi, kun viihteellistynyt media keskittyy mässäilemään skandaaleilla ja tragedioilla ja omat ajatukset heiluvat tuulen mukana.
Eduskunnassa pohdittiin jo vuosi sitten lokakuussa nuorten pärjäämistä kouluissa. Tuolloin lasten- ja nuortenpsykiatri Veli-Matti Tainion viesti oli selvä: jopa viidennes nuorista kärsii mielenterveyshäiriöistä. Tytöt ja pojat kärsivät eri tavoin: tytöt ovat poikia useammin masentuneita tai heillä on syömishäiriö, pojilla puolestaan esiintyy enemmän päihteiden ongelmakäyttöä ja sopeutumishäiriöitä. Vain puolet näistä nuorista on palveluiden piirissä.
Lapsiasiainvaltuutettu on jo aiemmin teroittanut, että erityisopetuksessa olevien lasten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa kaikilla luokka-asteilla. Lamavuosien jälkeen sekä psykiatrista hoitoa tarvitsevien että lastensuojelun asiakkaiden määrä on noussut jyrkästi. Tilastoista käy ilmi, että 15-29 -vuotiaiden nuorten miesten kuolemista neljännes on itsemurhia.
Tämä tieto ei kuitenkaan saa pysähtymään. Veronalennuksia kannatetaan ja omaa etua ajetaan aina niin kauan, kunnes pahoinvointi on kanavoitunut silmittömäksi väkivallaksi. Tässä kohtaa on todettava, että tehdään suuri virhe, jos tyydytään helppoihin vastauksiin ja ulkoistetaan tapahtunut yhteiskunnan marginaaliin, poikkeusyksilön päähänpistoksi.
On hyväksyttävä se pelottava ja järkyttävä tosiasia, että suuri osa vastaantulijoista, naapureista ja kavereista voi huonosti. Ja suurin osa heistä ei saa apua silloin, kun he sitä tarvitsisivat. Helsingissä jono mielenterveyspalveluihin on puoli vuotta. Siis puoli VUOTTA. Ei auta, että akuuttiin hoitoon pääsee suljetulle osastolle silloin kun on jo kilahtanut. Täytyyhän ihmisten hätään voida vastata ajoissa – ennen kuin joku on jo tapettu tai ainakin yritetty.
Stakesin tutkija Minna Salmi luettelee useita syitä siihen, miksi lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt viime vuosina. Työelämän kiristyminen on vähentänyt perheiden yhteistä aikaa. Lamavuosista lähtien lapsiperheiden köyhyys on kasvanut. Lama on syynä myös siihen, että julkisia palveluita on leikattu ja murennettu. Onko tiedossa yhtäkään julkista palvelua, jossa tehostamisen ja säästöjen myötä henkilökuntaa olisi riittävästi?
Päiväkotien ja koulujen ryhmäkokoja on kasvatettu. Opettajat eivät ehdi oppia tuntemaan lapsia edes nimeltä. Oppilashuollon resurssit on typistetty siten, ettei kouluissa ole enää täysipäiväistä terveydenhoitajaa, saati sitten koulukuraattoria tai koulupsykologia.
Kenen puoleen lapsi voisi hädässään edes kääntyä? Aikaa lapsen kohtaamiseen ei ole koulussa eikä kotona. Mikäli ongelma havaitaankin, lasta ei saada hoitoon vaan hän pääsee jonoon. Ja jonoonkaan ei muuten ihan kaikkia oteta.
Järkyttävien tragedioidenkin kohdalla on muistettava, että ne ovat jäävuoren huippu. Pinnan alla on suurin osa massasta. Tavallisena arkipäivänäkin suuri osa koulumatkallaan ohikävelevistä nuorista voi huonosti. Jotta hätään voidaan vastata, taivastelu on muutettava teoiksi. Hoitojonojen purku, ryhmäkokojen pienentäminen ja henkilökunnan lisääminen vaativat puhdasta rahaa.
Viimeistään nyt on nähtävä, ettei tuottavuus- ja tehostamisohjelmilla saada aikaan mitään vaalimisen arvoista. Tapauksesta HUS huomataan, etteivät mitkään päätöksen ole koskaan peruuttamattomia. Uskallettiin katsoa totuutta silmästä silmään ja todeta, että me on mokattu. Ja sitten vaihdettiin suuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti