Yliopistolain uudistusta koskeva lakiesitys herättää kritiikkiä. Tänään yliopisto-opiskelijat, henkilökunta ja muut aktiivit marssivat lakiesitystä vastaan ympäri Suomea. Itse uudistuksen sisältö raivostuttaa, koska se on sitomassa tieteen markkinamekanismien talutusnuoraan. Vapaa sivistysyliopisto on uhattuna.
Poliittisena prosessina yliopistolain uudistus on herättänyt myös vahvaa kritiikkiä. Missä on tila julkiselle keskustelulle? Missä demokratia? Lausuntokierroksella esiin noussut kritiikki on sivuutettu hallituksen esityksessä. Ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Ja vielä: aamun hesari uutisoi isolla otsikolla "Yliopistolain vastustajat havahtuivat vasta valmistelun loppusuoralla" (HS 19.2.). Iltapäivällä nettihesari tiesi kertoa, että hallitus hyväksyi esityksen yliopistolaista. Nyt on sitten jäljellä enää se pieni muodollisuus - eduskuntakäsittely.
Siis miten niin liian myöhään? On aivan demokratian määritelmän vastaista, että lait olisi lyöty lukkoon ennen kuin niiden käsittelyä demokraattisesti valitussa kansanedustuslaitoksessa on ehditty edes aloittaa. Että olisi itsestään selvää, ettei julkinen keskustelu voi vaikuttaa siihen, millaista politiikkaa tehdään. Ja ettei eduskuntakäsittelyn aikana hallituksen esityksiin voisi enää tulla muutoksia.
Mitä mieltä on sananvapaudessa, jos sanaa - edes suurten massojen huutoa - ei kukaan katso tarpeelliseksi kuunnella eikä sille anneta mitään arvoa?
Venäjällä toisinajattelijat mukiloidaan tai jopa tapetaan. Suomessa käytetään hienovaraisempaa väkivaltaa. Laitetaan telkusta ääni pois. Jätetään kirjalliset lausunnot lukematta. Kävellään ohi päätä kääntämättä. Mitätöidään. Leikitään, että nyt tää olis niinku poliitikko ja nyt noita toisia ei olis niinku olemassakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti