Leipää ja sirkushuveja - eli kuinka kouluruoasta säästetään ja politiikan tilaa kavennetaan

Jospa nyt vihdoin kirjoittaisin tänne sanasen siitä, mitä kunnallisvaalien jälkeen olen kunnallispolitiikassa saanut aikaan. Tai lähinnä - mitä en ole yrityksistä huolimatta saanut aikaan.

Opetuslautakunnan kevät on ollut työntäyteinen ja uudelle jäsenelle luonnollisesti vieläkin työläämpi. Esityslistoihin perehtyminen ja taustojen selvittäminen voisi käydä puolipäivätyöstä. Perustuloa odotellessa voi vain tuhrata viikonloppunsa ja vapaailtansa. Toteuma: toteutunut.

Tänään opetuslautakunta hyväksyi ensi vuoden talousarvioesityksen. Ensin hyvinä uutisina kerrottakoon, että tuntikehykseen (eli käytännössä opettajien määrään ja ryhmäkokoihin) ei tehty leikkauksia. Myöskään positiivisen diskriminaation määrärahoihin ei koskettu. Näin voidaan tukea kouluja, jotka tarvitsevat oppilaaksiottoalueensa ja oppilaspohjansa sosiaalisen taustan perusteella keskimääräistä enemmän resursseja ehkäistäkseen oppilaidensa syrjäytymistä. Kriteereinä toimivat huoltajien koulutustaso, perheiden tulotaso sekä oppilaiden maahanmuuttajataustaisuus. Rahoilla voidaan esimerkiksi palkata lisää henkilökuntaa.

Kaupunginhallituksen hyväksymä menoraami vuodelle 2010 oli nimellisesti prosentin tätä vuotta pienempi. Käytännössä sopeuttamistarve oli palkkojen kasvun, tilavuokrien ym. syiden takia -2,5 %. Koska henkilöstömenot muodostavat viraston budjetista suurimman osan, muihin toimintoihin kohdistettavat säästöt olivatkin sitten suuria. Vaikka kouluretkiin ja uusiin oppikirjoihin olisi mukava varata enemmän rahaa, suurimman huolen minussa herätti kouluruokaan ja siivouspalveluihin kohdistetut leikkaukset.

Syöminen on välttämätön perustarve. Kouluruoka vaikuttaa luonnollisesti jokaisen oppilaan hyvinvointiin, terveyteen ja oppimistuloksiin. Helsingissä on kuitenkin myös suuri joukko pienituloisia perheitä, joiden lapsille kouluruoka saattaa olla päivän ainoa ravitsemussuositukset täyttävä lämmin ateria.

Nyt kouluruoasta ollaan säästämässä niin paljon, että seurauksena on merkittävässä määrin laadusta, ruoka-aineista ja monipuolisuudesta tinkimistä. Kouluruokasuosituksia ei välttämättä pystytä ensi vuonna täyttämään.

Tein lautakunnassa esityksen, että kouluruokailuun ja siivoukseen kohdistetuista leikkauksista luovuttaisiin ja määrärahat olisi pidetty vuonna 2010 tämän vuoden tasolla. Ei mennyt läpi. Syy: esitys olisi ylittänyt kaupunginhallituksen antaman budjettikehyksen.

Ongelmana vain oli, ettei kehyksen sisältäkään ollut osoitettavissa momenttia, mistä miljoona euroa olisi voinut siirtää toisaalle. Johtopäätös: kehysbudjetointi jättää lautakunnalle minimaalisen päätösvallan siirrellä kolikoita taskusta toiseen, muttei valtaa tehdä todellisia päätöksiä kuntalaisten palveluiden turvaamiseksi.

Jos lautakunta ei voi tehdä kehyksen ylittäviä talousarvioesityksiä, mikä on lautakunnan poliittinen päätösvalta? Hyvin pieni, nähdäkseni. Kehyksistä neuvottelee pieni poliittinen eliitti. Poliittiset ryhmät toki pitävät luottamushenkilöitään ajan tasalla, mutta tuossa vaiheessa on aika vaikea arvioida mitä miljardit kaupungin tasolla tarkoittaisivat tietyn viraston tietyn palvelun kohdalla. Siispä asia konkretisoituu vasta lautakuntakäsittelyssä. Ja sitten kerrotaan, että tuolloin on jo liian myöhäistä.

Aloittelija kun olen, yritin silti ylittää kehyksen. Toisin sanoen, yritin tehdä lautakunnassa politiikkaa. Toteuma: ei toteutunut.