Valtaansa takertuneet eli mitä yhteistä on "uudella" miesliikkeellä ja Paavo Lipposella

Lähes kaksi kuukautta on kulunut edellisestä blogikirjoituksesta. No, tässä välissä piti saattaa gradu loppuun ja sen jälkeen suoriutua kaikista tekemättömistä töistä, jotka gradun takia olivat jääneet hoitamatta. Nyt vihdoin on taas aikaa kirjoittaa muutakin.

En ole tällä välin käynyt tarkastelemassa blogiani ja nyt tänne vihdoin hakeuduttuani minua odotti viisi vihaista kommenttia. Juuri sellaista, joista kirjoitin ensimmäisessä blogitekstissäni. Tarkoitukseni oli kirjoittaa uudesta SDP:stä. Joudun kuitenkin ensin hoitamaan roskapostiin vastaamisen oman mielenrauhani vuoksi. Kirjoitankin nyt "uudesta" miesliikkeestä. Käyn myöhemmin "uuden" SDP:n kimppuun.

Miesaktivistit ovat hyökänneet blogiini. Olen erään kommentoijan mukaan "suorastaan fyysisesti kyvytön tajuamaan muitakin mielipiteitä olevan olemassa legitiimisti kuin omani". Toisessa kommentissa todetaan "Olet feministi. Olet siis paha ihminen, jonka toiminta on sovittamattomassa ristiriidassa ihmisyyden, länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion kanssa." No niin. Hyvä pojat. Kyllähän teidän kanssanne joku varmaan haluaakin keskustella, siinä määrin ymmärrystä ja analyysikykyä tuntuu löytyvän.

Kommenteissa minua pyydettään määrittelemään, mitä tarkoitan uudella miesliikkeellä. Tämän olen nyt valmis tekemään. Olen puhunut "uudesta" erotuksena vanhasta, jolla tarkoitan kulttuurimme erottamattomaksi osaksi pesiytynyttä patriarkaattia, jonka tavoitteena on miesten valtaoikeuksien ylläpitäminen ja pönkittäminen. "Uusi" miesliike puolestaan jatkaa tuota tavoitetta, mutta erona vanhaan se on ymmärtänyt tulleensa uhatuksi ja näin se on ryhtynyt sotaan patriarkaattia murentanutta feminismiä vastaan. "Uusi" miesliike väittää, että naisten sorron kokemukset ovat illegitiimejä, pelkkää valhetta ja propagandaa. Todellinen syrjitty ryhmä ovat miehet. Naisten sortokokemuksista ei saa puhua eikä niitä saa tutkia. Ne tulee vaientaa, koska ne ovat jo nyt vieneet liikaa tilaa ja aikaa keskustelulta, jonka tulisi käsitellä miehiä: miesten oikeuksia ja miesten hyvinvointia.

Paavo Lipponen herätti hiljattain ärtymystä ja huvitusta listaamalla Suomen johtavat intellektuellit ja anti-intellektuellit kirjassaan "Järki voittaa". Kuinka ollakaan, anti-intellektuellien listalle päätyvät uusliberaalia hegemoniaa kritisoineet poliitikot ja tutkijat. Lipposella ja "uudella" miesliikkeellä on paljon yhteistä. Molemmat edustavat hegemonista ajattelutapaa, jonka kriitikot ovat yrittäneet tehdä näkyväksi ja sitä myöten murentaa. Molemmat ovat ryhtyneet aggressiiviseen vastahyökkäykseen. Ja näin se käy:

1) Kriittisen ajattelun kritisoiminen ja mitätöiminen

"Uusi" miesliike vihaa feministejä siksi, että he ovat tehneet naisten sorron näkyväksi, haastaneet patriarkaatin ja vieneet puheella omista sortokokemuksistaan tilaa. Reaktiona on ollut feministien kritiikin mitätöiminen, naistutkimuksen syyttäminen epätieteellisyydestä ja tilan takaisin otto miesten haltuun puhumalla miesten kokemasta sorrosta. Myös Paavo Lipponen vihaa uusliberalismin kriitikoita siksi, että he ovat tehneet tämän sortorakenteen näkyväksi. Reaktiona on tällaisen kriittisen ajattelun melko epä-älyllinen ”kritisoiminen” ja mitätöiminen.

2) Ylimielinen syyttely

Valtarakenteiden haastaminen tuomitaan ummehtuneeksi äärivasemmistolaiseksi, valtarakenteisiin sopeutuminen määritellään sen sijaan edistykseksi ja aikansa seuraamiseksi. Tämä liittyy vallalla olevaan tapaan käydä poliittista keskustelua, jossa asetetaan vastakkain idealismi ja pragmatismi. Oma ideologia häivytetään vetoamalla siihen, että puhutaan ”käytännön todellisuudesta”, jota ei voi muuttaa. Synnytetään yleinen ymmärrys ”vaihtoehdottomuudesta” ja naamioidaan se pragmaattiseksi lähestymistavaksi. Tosiasiassa puhutaan yksilöiden oikeuksien, omistusoikeuksien ja markkinoiden sääntelemättömyyden puolesta. "Pragmatismi" osoittautuukin tarkemmin tarksteltuna liberalismiksi.

3) Oman ajattelun haastajien likvidoiminen

Tyypillisesti tämä tehdään viemällä julkisessa keskustelussa tila kritiikin kohteelta huutelemalla suureen ääneen omia älynväläyksiä tai hieman sofistikoituneemmissa puheenvuoroissa tekemällä kritiikin kohteesta naurunalainen. Omaa henkilökohtaista tai edustetun taustajärjestön asemaa ja arvovaltaa käytetään ronskisti hyväksi. Tyypillistä patriarkaalista vallankäyttöä.
...

"Uusi" miesliike on aggressiivinen ja hakeutuu jatkuvasti konfliktiin. Suomesta kuitenkin löytyy myös analyyttista keskustelua miesten asemasta ja yhteiskunnan rakenteista. Tätä harjoitetaan kriittisen miestutkimuksen parissa. Yksi tämän joukon edustajista, Arto Jokinen Tampereen yliopistolta totesi Tulvassa (2/08), että "uuden" miesliikkeen sijaan voitaisiin oikeastaan puhua taantumuksellisesta tai nostalgisesta miesliikkeestä. Jokisen mukaan perinteinen maskuliinisuus on ajautunut lopulliseen kriisiin ja "uudessa" miesliikkeessä kyse on on vanhakantaisen sukupuolikäsityksen viimeisestä kuolinkouristuksesta. Jos näin on, pääsemme kohta kahleista. Sitä odotellessa pitää kuitenkin jonkin aikaa sietää räksytystä.