torstai 19. kesäkuuta 2008

Miesasiamiehistä, feminismistä ja hiekkalaatikosta












Näin juhannuksen kunniaksi oli sitten kuitenkin pakko vielä palata tähän aiheeseen. Olen saanut runsaasti kommentteja kirjoitukseeni "uudesta" miesliikkeestä. En ole julkaissut yhtäkään. Minua on syytetty sensuurista. Nähdäkseni olen kuitenkin vain valinnut pienemmän pahan.

Olin ajatellut, että tätä feministien syyllistämiskeskustelua en jaksa enää jatkaa. Kaikkia taisteluita ei ole järkevää käydä. Feministejä miestenvihaajiksi, väkivaltaisiksi ja yksipuolisiksi naisten suosijiksi nimittävä joukkio lähettelee sellaisia tunnepohjaisia, epäanalyyttisia ja älyllisesti epärehellisiä viestejä, ettei niiden pohjalta voi käydä keskustelua. Mikäli keskustelun ongelmia tai yhteiskunnallisia epäkohtia yrittääkin analysoida ja purkaa, saa vastineeksi kommentin, jonka sisältö on pitkälti tätä: "itse olette väärässä, itse olette väkivaltaisia, itse olette syrjimässä toista sukupuolta." Eihän tämä ole mitään keskustelua. Tämä on yhtä epäkypsää, kuin viisivuotiaiden tappelu hiekkalaatikolla.

Kriittinen ajattelu on kaiken lähtökohta. Julkaisematta jääneet kommentit eivät kuitenkaan ole edustaneet tätä. Muutamat asialliset kommentit olen jättänyt tasapuolisuuden nimissä julkaisematta. Ajattelin, että valikoiva julkaiseminen suututtaisi riidanhaastajat entisestään. Yritin tyrehdyttää keskustelun kokonaan. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Tietyt nimimerkit kirjoittavat tusinoittain kaikenlaisia vihanpurkauksia ja osa lähes päivittäin. Minun blogini ei ole ainoa tällaisten purkausten kohde. On pakko kysyä, eikö näillä ihmisillä ole muuta elämää? Mikäli he käyvät töissä, tietääköhän heidän työnantajansa kuinka monta tuntia he käyttävät henkilökohtaisten patoutumiensa purkamiseen päivittäisestä työajastaan?

Jyväskyläläinen Henry Laasanen kirjoitti tämän päivän Helsingin Sanomien mielipidesivuilla tasa-arvopolitiikasta. Hänen mukaansa tasa-arvotutkimuksen ongelmana on, että se on feministisen ideologian hallussa ja tällöin miesten ongelman jäävät huomioimatta. Toisekseen Laasanen väittää, ettei tasa-arvoinstituutioissa ole "miesasiamiesnäkökulman" edustusta.

Tässä nähdään "uudeksi" miesliikkeeksi kutsutun ryhmän harjoittaman keskustelun ongelmat. Esitetään syytöksiä, jotka perustuvat ehkäpä tunnepohjaiseen kokemukseen, mutta eivät faktoihin ja jotka eivät yleisesti ottaen pidä paikkaansa.

Feministinen tutkimus, joka useimmissa maissa kulkee nimellä gender(sukupuoli) -tutkimus ei ole pyhitetty naisten tutkimiselle. Feministisen tutkimuksen idea on tehdä sukupuoli näkyväksi sekä kyseenalaistaa vallitsevia valtarakenteita ja itsestäänselvyyksiä. Feministinen tutkimus tarkastelee sukupuolen ja sukupuolten välisten suhteiden roolia yhteiskunnan, kulttuurin ja historian muotoutumisessa. Suomessa käytetään tästä termiä naistutkimus, koska meillä ei ole muiden kielien tapaan omaa sanaa gender-käsitteelle. Sääli, sillä termi on harhaanjohtava. Naistutkimuksen lajeja ovat mm. kriittinen miestutkimus ja queer-tutkimus.

Mikäli tasa-arvotutkimus - millä Laasanen ilmeisesti viittaa tutkimukseen, jossa tarkastellaan erilaisia yhteiskunnallisia epäkohtia sukupuolinäkökulmasta - on feministisen ideologian lävistämä, tämän ei pitäisi olla ongelma. Tästä ei nimittäin loogisesti voi seurata, että kyseisessä tutkimuksessa toinen sukupuoli jätettäisiin käsittelemättä. Feministinen tutkimus on lähtökohtaisesti juuri sukupuolta ja sukupuolten välisiä suhteita tarkastelevaa tutkimusta.

Eri asia on, millaista tasa-arvopolitiikkaa harjoitetaan. Miten tutkimustulokset käännetään poliittisiksi tavoitteiksi? Ja huom. Politiikka on siis politiikkaa, ei tieteellistä tutkimusta. Tämä näyttää menevän monilla sekaisin.

Tutkimuksen ja politiikan välisenä toimijana on jo vuodesta 1972 ollut mm. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta eli Laasasen mainitsema TANE. Neuvottelukunnalla on ollut miesjaosto yli 20 vuotta. Miesjaostossa on edustettuna useita eri järjestöjä, myös miesasiamiehiä.

Miesnäkökulma on epäilemättä saanut vähemmän sijaa tasa-arvopolitiikassa, koska miehen ymmärtäminen sukupuoleksi on verrattain uusi ilmiö. Aiemminhan mies oli normi, josta nainen poikkesi sukupuolittuneena olentona. Ei siis ihme, että mieheyttä on ryhdytty pohtimaan poliittisestikin vasta hiljan.

Tasa-arvopolitiikan tavoitteena on pyrkiä tasa-arvoon: miesten ja naisten yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja hyvinvointiin. Koska naisten sorto on historiallisesti ja kulttuurisesti legitimoitu lain kirjaimenkin tasolla lähes koko länsimaisen sivistyksen elinajan, on luonnollista että konkreettiset edistysaskelet molempien sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi ovat tarkoittaneet juuri naisia kahlinneiden järjestelmien purkamista. Tästä naiserityisyys. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö miehet kokisi sortoa ja etteikö siitä olisi syytä keskustella ja siihen puuttua. Tietenkin on syytä. Ja tähän feminismikin tähtää. Molempien sukupuolten välisen tasa-arvon tavoitteluun.

Mikäli yksittäiset ihmiset esittävät tästä poikkeavia näkemyksiä, niitä ei pidä yleistää koskemaan koko feminististä liikettä tai tieteenalaa. Enhän minäkään yleistä näiden muutaman, nimettömänä esiintyvän ahkeran kommentaattorin epäasiallisia näkemyksiä koskemaan koko miesliikettä. Tiedän, että miesliikkeen ja kriittisen miestutkimuksen piirissä on paljon älykkäitä, analyyttisia ja ahkerasti sukupuolten tasa-arvoa edistämään pyrkineitä ja pyrkiviä miehiä.

Siispä: olen feministi enkä vihaa miehiä. Ja summa summarum: feminismi ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa, ei naisten ylivaltaa.

Jumankekka, uskokaa jo. Minä en enää jaksa jauhaa tätä yhtä ja samaa.

Ps. Analyyttista ja rakentavaa keskustelua yhteiskunnan epäkohdista olen valmis käymään. Epäanalyyttisia, nimettömiä ja aggressiivisia kommentteja tästä aiheesta en jatkossakaan aio julkaista. Ja pahoitteluni niille, joiden asialliset kommentit olen sensuroinut tästä aiheesta aiemmin tasapuolisuuden nimissä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

" On pakko kysyä, eikö näillä ihmisillä ole muuta elämää? Mikäli he käyvät töissä, tietääköhän heidän työnantajansa kuinka monta tuntia he käyttävät henkilökohtaisten patoutumiensa purkamiseen päivittäisestä työajastaan?"

Olettaisin tasa-arvokysymysten miesnäkökulmaan profiloituneen Sosiologi Laasasenkin työtä olevan käydä keskustelua aiheesta myös netissä.

Nettifoorumeilla käytävä avoin ja moniulotteinen keskustelu aiheesta on mitä merkityksellisintä antia modernin kvalitatiivisen tasa-arvotutkimuksen lähdemateriaalia.

Tutkijana pitäisin valitettavana, että keskusteluja ohjaisi jokin edeltä asetettu normi tai puheenvuorojen modifiointi, kuten toimitukselliseen mediaan kohdentuneissa tutkimuksissa. Tällöin validisuutta määrittää aina jokin sanojan ulkopuolinen tekijä, esimerkiksi julkaisun toimituksellinen linja tms. Tämä seikka tekee nettikeskusteluista autenttisuudessaan ylivoimaisen ajan näkökulmia ja mielipideilmastoa valaisevan materiaalin.

Näkökulmaeroista huolimatta uskon kaikilla teksteillä olevan tasa-arvon kehittymisen kannalta relevanssia merkitystä, joka tulee sallia ja johon kannattaa reagoida.
Sanomatakin lienee selvää, että sanojaan persoonana kohdistunut kritiikki on asiatonta ja sinänsä tuomittavaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Esitetään syytöksiä, jotka perustuvat ehkäpä tunnepohjaiseen kokemukseen, mutta eivät faktoihin ja jotka eivät yleisesti ottaen pidä paikkaansa."

Anteejksi nyt vain, mutta etkö siinä siinä edellisessä postauksessasi syyllistynyt juuri samaan - syyttänyt "miesasialiikkeen" edustajia mielipiteistä, joita he eivät ole esittäneet?

Anonyymi kirjoitti...

"Ja summa summarum: feminismi ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa, ei naisten ylivaltaa.

Jumankekka, uskokaa jo. Minä en enää jaksa jauhaa tätä yhtä ja samaa."

Voisitko siinä tapauksessa selventää tämän, niin voidaan kaikki lopettaa tämä saman jauhaminen:

ONKO olemassa yleisen tason feminismiä, joka mahtuu yhden määritelmän alle ja jos ON niin miten on selitettävissä fraasi "on monta feminismiä"? Ja JOS kaikkien näiden feminismien yhteinen tekijä olisikin pyrkimys "sukupuolten väliseen tasa-arvoon" niin miten on selitettävissä vaikkapa naapurimaan feministijärjestöissä pesivä suora miesviha? Ovatko he valefeministejä?

Neonomide kirjoitti...

Profeministimiehenä ja taannoiseen "tasa-arvokeskusteluun" monipuolisesti osallistuneena kulttuurintutkijana ymmärrän, miten lamaannuttavaa on että ärsyttävää ja epärakentavaa nettiterroria feminismistä positiivisesti kirjoittavien (naisten) sivustoille on alkanut ilmaantua. Yksi syy on varmasti typerryttävän yksioikoinen antologia Mies vailla tasa-arvoa, toisaalta ilmiö liittyy pidempään yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiirin sukupuolittumiseen. Sukupuolestahan on tehty Suurta Politiikkaa mm. TEHYn palkkakiistassa yleisinhimillisten eettisten periaatteiden varjolla.

Minusta äänekkäimmin näitä hoiva-alojen palkkakiistan "metodeja" ovat kritisoineet juuri miehet, joille kyse on lähinnä periaatteesta. Naiset jotka päätyvät hoitajiksi, ovat näiden miesten mielestä "valinneet ammattinsa", ovat eräänlaisesti kutsumusammatissaan. Siis sen lisäksi, että ovat naisia, jotka ääneen lausumattomasti kapinoivat samalla naiseutta vastaan, kun eivät suostukaan täysin ajamaan asioitaan täysin altruistisesti.

Miestutkija Arto Jokinen puhui Tulvassa "perinteisen maskuliinisuuden viimeisistä kuolinkorinoista". En olisi yhtä optimistinen, suomalainen hegemoninen maskuliinisuus istuu paljon syvemmässä ja pulpahtelee pintaan tarvittaessa. Julkiseksi äidyttyään se vain tulee näkyvämmäksi. Nyt näksyvissä olevat "miestyypillisyyden" muodot eivät ole mitenkään erikoisia tai muualla kadonneita.

Itselleni kulttuurintutkijana kyse on viime kädessä diskurssista, puhetavasta ja "jutusta" johon miehiä vietellään ja jota jotkut naisetkin aktiivisesti tukevat. Saunailloissa jätkien kesken koettu sosiaalinen "hyväveljeys" toimii keskeisenä hyväksyjänä näille "naiset ovat jo saavuttaneet tasa-arvon"-idealisoinneille.

Naistutkimuksen opiskelijana näen itse kiistassa paljon kiinnostavia elementtejä: miksi eri näkökulmien sukupuolittaminen on niin voimakasta ja asian ilmaisijan sukupuolesta tehdään niin iso numero? Miksi mies ei voi ajaa naisasiaa vaikuttamatta epäilyttävältä ja miksi nainen ei muka voi olla kiinnostunut miesten ongelmista? Miksi sukupuolittumisesta tehdään ihanne?

Sukupuolesta keskusteleminen ongelmakenttänä näyttää tarkoittavan monesti uuskonservatiivista sukupuolten temaattista erottelua toisistaan. Tähän niveltyy myös keskustelut naistutkimuksen tieteellisyydestä ja ajattelu, ettei sukupuolta voida tutkia tieteellisesti ottamatta biologiaa huomioon. Tällainen ajattelu on tavattoman ideologista ja läpinäkyvää, mutta on saanut ja saa yllättävän paljon kannatusta.

Anonyymi kirjoitti...

Jumankekka, uskokaa jo. Minä en enää jaksa jauhaa tätä yhtä ja samaa.

Joudut loppuikäsi jauhamaan sitä, sillä me emme anna periksi. Kaikella on aikansa auringon alla: se nousee oraalle, kukkii aikansa ja lakastuu sitten. Nyt feminismi on tehnyt tehtävänsä ja sen on aika lakastua; uuden ajan sävel on miesliike, jonka rattaisiin eteenkatsovimpien on aika hypätä. Ja "joka tulee myöhässä, sitä elämä rankaisee", sanoi Mihail Gorbatshov.

Elina Aaltio kirjoitti...

Pari kommenttia, vaikka tämä keskustelu junnaakin paikallaan. En jaksa kovin pitkään tätä eipäs-juupas-argumentointia.

Henri K. Eli olen mielestäsi väittänyt "uuden" miesliikkeen sanoneen jotain, mitä he eivät ole sanoneet. Olen kirjoittanut, että tämä joukko pyrkii illegitimoimaan naisten kokeman sorron ja vaientamaan puheen tästä sorrosta. Tämä on se piirre, joka "uutta" miesliikettä yhdistää. Olen edelleen tätä mieltä. Ja kuten tässä uudemmassa blogitekstissäni olen todennut, on olemassa myös muunlaisia miesliikkeitä sekä miestutkimusta, jotka eroavat tuosta ensin kuvatusta ryhmästä. Ja kukaan ei voi hyvällä tahdollakaan väittää, etteikö tuo aggressiivinen "uusi" miesliike olisi olemassa, herranen aika. Täällähän näitä pyörii kymmeniä jo minunkin blogissani. Kuten tämä anonyymin kommenttikin ("joudut loppuikäsi jauhamaan sitä, sillä me emme anna periksi..") kertoo, ja tämäkin on suorastaan lempeä verrattuna niihin, joita en ole julkaissut.

Ja edelleen toiselle anonyymille: feminismi on liike, feministinen tutkimus on tieteenala. Feministisen tutkimuksen olen jo määritellyt blogitekstissäni. Feminismi poliittisena liikkeenä jakaa näkemyksen sorrosta sukupuolittuneena ilmiönä, mutta poliittisilla liikkeillä on tapana elää omaa elämäänsä ilman että niiden tarvitsee täyttää tieteellisen keskustelun kriteerit. Siksi on erittäin ongelmallista, jos rinnastat esim. ruotsalaisen feministisen liikkeen erään ilmentymän akateemiseen feministiseen tutkimukseen tai yleistät sen koskemaan koko feminististä liikettä. Minäkään en yleistä tämän "uuden" miesliikkeen edesottamuksia koskemaan kaikkia miehiä, koko miesliikettä tai kriittistä miestutkimusta.

Politiikka on aina oma lukunsa. Siellä voi pyöriä kuka tahansa minkä tahansa asian "edustajana". Kehottaisin kehittämään kriittistä medialukutaitoa ja kriittistä suhtautumista politiikkaan. Kuten olemme tänä kesänä oppineet, sosialidemokraattisen puolueen voi poliitikosta riippuen määritellä vasemmistolaiseksi tai oikeistolaisemmaksi puolueeksi. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa liikkeenä tai aatteena.

Mikäli haluatte jatkaa tätä keskustelua, esiintykää jatkossa omilla nimillänne.