sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

"Uusi" SDP - kameleontti keskustassa

SDP:n historialliseksi julistettu puoluekokous päättyi eilen Hämeenlinnassa. Meistä tuli johtava tulevaisuuspuolue, kokoava arvopuolue ja avoin kansanliike kerta rysäyksellä. Näin meille on kerrottu. Sivua on käännetty, historian lehdet havisseet ja rohkeita valintoja tehty. Tällaisia kliseitä on kuultu kuluneen kevään puheenjohtajakamppailussa ja Hämeenlinnan verkatehtaalla ne tuntuivat edelleen olevan ehtymätön luonnonvara. Mutta se uusi SDP? Jalostuiko tästä ajatushötöstä mitään todelliseen muutokseen johtavaa liikettä? Pelkään pahoin, että vastaus on ei.

Raikas tuulahdus Jutta Urpilainen valittiin perjantaina SDP:n johtoon. Kevään aikana puheenjohtajakampanja kävi tyhjäkäyntiä. Kokouksessa sitten kokemus leimattiin ummehtuneisuudeksi, kriittinen analyyttisyys ikäväksi negatiivisuudeksi ja ikä esteeksi. Sisällöistä viis, nuoruus ja naiseus olivat nyt päivän sana. SDP puettiin iloisilla ja valoisilla sloganeilla ja nyt odotetaan kansan hurraavan keisarinnan uusille vaatteille. Vaan missä ovat aatteet?

Olen jo aiemmissa yhteyksissä kritisoinut koko puheenjohtajavaihdoksen lähtökohtaa. Puhutaan uudistumisesta, mutta se jätetään täysin pinnalliselle tasolle. Puhutaan tasa-arvosta, ja senkin uskotaan toteutuvan niinkin helposti kuin vaihtamalla puheenjohtajan sukupuoli. Millaista älyllistä ja poliittista epärehellisyyttä ja yksinkertaisuutta!

Todellinen uudistuminen edellyttää sitä paljon paheksuttua, ikävän negatiivista, kriittistä analyysia yhteiskunnan ja demokratian tilasta. Ilman ymmärrystä niistä reunaehdoista, jotka rajoittavat kansallisvaltiokeskeistä päätöksentekoa globaalissa finanssikapitalismissa, on aivan yhden tekevää, miten kauniisti puhutaan puolueen arvoista tai ihmisen kokoisen politiikan tekemisestä.

Puheenjohtajakiertueella ja puoluekokouksessa puhuttiin niin paljon hyvinvointivaltion vaalimisesta ja köyhien, koulupudokkaiden, vanhuksien, lapsiperheiden, asunnottomien tai muiden huono-osaisten huolehtimisesta, ettei kuuro ja sokea Reettakaan olisi voinut olla ymmärtämättä, että kaikilla demareilla on hyvä tahto. Juhlapuheet eivät kuitenkaan riitä, jollei markkinoiden ehdoilla toimimiselle tehdä loppua. Ja miten tämä tehdään? Siihen olisi tarvittu syvällistä ymmärrystä, kokemusta ja poliittista vahvuutta. Iskulauseet eivät kovaa kapitalismia vastaan auta.

Ei auta sekään, että hylätään kriittisyys ja muututaan iloiseksi kyllä-puolueeksi, jotta kansa ostaa meidän brändimme helpommin. Mitä me niillä äänillä sitten teemme? Ainakaan emme tee yhtään yksinhuoltajaäitiä onnelliseksi tai terveyskeskusjonoja lyhyemmiksi sillä, että pidättäydymme puhumasta ikävistä asioista. Jos todella haluamme pitää kiinni julkisesta sektorista, joudumme olemaan ikäviä. Joudumme vastustamaan oikeistolaista yksityistämispolitiikkaa. Joudumme kritisoimaan valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa ja kehysbudjetointia.

Mutta mutta, tässä se surullinen totuus sitten paljastuukin. Meidän historiallinen uudistumisemme ei tarkoitakaan paluuta vasemmalle. Se ei tarkoita uskottavan politiikan tekemistä siten, että tekisimme jälleen sosialidemokraattista politiikkaa. Uusi puheenjohtajamme sanoo tämän päivän Helsingin Sanomissa, että Kokoomuksen ja Keskustan siirryttyä oikealle, olemme jääneet poliittiseen keskustaan yksin. Keskustaan!

Minä en halua olla poliittisessa keskustassa. Minä en halua olla mukana luomassa uutta, iloisempaa SDP-brändiä. Minä haluan olla kriittisessä EI-puolueessa. Minä haluan todellista keskustelua ja vallitsevien valtarakenteiden haastamista. Minä en pyri olemaan kiva ja miellyttämään kaikkia. Me emme voi toteuttaa kaikkien unelmia, koska monien unelmat polkisivat toteutuessaan jalkoihinsa suuren joukon ihmisiä ja ihmisoikeuksia.

Tasa-arvo tarkoittaisi toteutuessaan sitä, että jotkut saavat vähemmän kuin haluaisivat, mutta kaikki saavat riittävästi ja suuri joukko maailman köyhiä enemmän kuin ovat uskaltaneet kuvitellakaan. Tätä ei tehdä keräämällä unelmia nettipankkiin. Tämä tehdään olemalla ikäviä valtaa pitäville oikeistolaisille oman edun tavoittelijoille. Tämä on linjan veto. Hämeenlinnassa linja kuitenkin tuntui olevan juuri se, ettei linjaa vedetä vaan leikitään kameleonttia. Vaihdetaan väriä tilanteen ja kysymyksen mukaan.

Suurin ongelma tällä hetkellä on vallan siirtyminen politiikalta talouden käsiin. Kaikki yksittäiset sosiaalipoliittiset kysymykset, kuten koulupudokkaiden tai lapsiperheiden aseman parantaminen, ovat täysin riippuvaisia tästä. Ilman talouden politisoimista ja demokratisoimista minkäänlaisen sosiaalipolitiikan harjoittaminen ei kohta ole enää mahdollista. Minä haluan SDP:n, joka ymmärtää tämän. Mutta minun aatteeni ei ole kiinni tässä puolueessa. Mikäli jatkamme tätä häpeällistä äänten kalastelua vetoamalla sorrettujen tunteisiin tyhjällä slogan-tykityksellä, minä hylkään tämän puolueen. En liikettä, vaan puolueen. Minä uskon edelleenkin sosialidemokratiaan, mutta SDP:n suhde tuohon liikkeeseen on valitettavan kyseenalainen.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Elina
kiitos kirjoituksestasi. Puit sanoiksi sen hämmennyksen, joka on tullut lukuisten viestien välityksellä suomalaisilta.
tarja

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Elina hyvä, eiköhän nyt ole reilua antaa uuden puoluejohdon tehdä työtään ja arvioida hieman tuonnempana, että miten se on onnistunut. Kisa puheenjohtajuudesta on nyt ohi ja meitä muita ehdokkaita kannattaneita kutsutaan antamaan oma panoksemme Jutan kauden yhteisiin ponnistuksiin.

Elina Aaltio kirjoitti...

Kyllä, annetaan tehdä työtä. Analyysini perustuu siihen keskusteluun, jota tähän asti on käyty. Ja siihen olen ollut pettynyt. Mikäli keskustelun taso paranee, tästä voi toki olla vain iloinen.

Anonyymi kirjoitti...

Arto hyvä,

Eihän Elina arvioi sanallakaan Urpilaisen "onnistumista" puheenjohtajana. Se ei tietenkään olisi vielä mahdollistakaan.

En ymmärrä, miksi puoluekokouksen jälkeen pitäisi kirjoittaa ainoastaan positiivisessa hengessä. Tosiasia on se, että Jutalta ei kuultu yhtään varsinaista linjapuheenvuoroa pitkän puheenjohtajakampanjan aikana. Puoluekokouksessa Jutta sitten esitti visionsa keskusta-SDP:stä.

Olisin itsekin mielelläni kuullut tämän vision jo ennen puoluekokousta.

Ihan demokratiankin tähden.

Jussi Ahokas kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus, Elina.

Tässä kirjoituksessa on useita kohtia, jotka voin allekirjoittaa myös omana "panoksenani" uudelle SDP:lle.

Onhan näistä toki puhuttu jo useiden vuosien ajan, mutta eivätpä ole puolueelle kelvanneet yhtään kriittisemmät näkökulmat kriittisistä toimintatavoista puhumattakaan. On mielenkiintoista nähdä, löytyykö lähitulevaisuudessa niitä kuuluisia korvia, joita omistajansa näille vaatimuksille lotkauttaisivat. Avoin kansalaispuolue kyllä voisi tarkoittaa juuri tätä.

Siispä hyssyttely hiiteen ja keskusteluun niistä asioita, jotka sosialidemokraattisen puolueen tulee ratkaista pystyäkseen nousemaan todelliseksi yhteiskunnalliseksi muutosvoimaksi. Ja näitä asioitahan riittää.

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Ihan lyhyesti, en kehota itsesensuuriin, mutta minusta Jutan linjapuheessa oli ideaa ja konkretiaa aidon vaihtoehdon esittämiseksi porvarihallituksen politiikalle. Iskulauseita syvemmälle päästiin. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Sama viesti sisältyy puoluekokouksen päätöksiin ylipäätään. Paljon muustakin olisi varmasti voinut ja pitänyt linjata, mutta esimerkiksi perhepolitiikan avaukset ovat monin tavoin oivia.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin tiivistetty sosialidemokratian nykyinen ongelma, eli se että se on sosialidemokratiaa vain lainausmerkeissä.

Anonyymi kirjoitti...

Aatetta on ilman puoluetta, samoin kun on nyt vuosia ollut puolue ilman aatetta.
Kyllä tämän voi ääneen sanoa. tarja

Petri Mustakallio kirjoitti...

Olipa mielenkiintoista löytää tännekin.

Jussin kommenttiin: "On mielenkiintoista nähdä, löytyykö lähitulevaisuudessa niitä kuuluisia korvia, joita omistajansa näille vaatimuksille lotkauttaisivat. Avoin kansalaispuolue kyllä voisi tarkoittaa juuri tätä."

Olen aivan varma että uusi puoluesihteeri ja puheenjohtaja tulevat kannustamaan erilaisten puheenvuorojen käyttämiseen - toisin kuin edeltäjänsä. Ei se voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että heidän pitäisi vetää juuri sellaista linjaa jota heiltä vaaditaan - vaatijoitakin riittää joka suunnalta.

Mielenkiintoista muuten, että tuosta "poliittisesta keskustasta" vedetään hernettä nenään. Eihän se edes ole mikään ohjelmajulistus vaan pelkkä olemassaolevan todellisuuden toteaminen. Joka sitäpaitsi ei ole edes mitenkään uuttakaan todellisuutta. Kyllä minä aika keskelle Väinö Tannerin ja Miina Sillanpään Sdp:nkin sijoittaisin.

Hannu Suntio kirjoitti...

Tervehdys uudestaan, hyppäsin tänne tuolta facesta (KIRJOITATPA SYVÄLLISESTI JA IHMISEEN USKOA HERÄTTÄVÄSTI). Tässä "keskustalainen" runoni kaikille tovereille:

Tartu
käteen katseeseen
uskaltaudu
ihmiseen
valoon aurinkoon
toivoon työhön
avunhuutojen keskellä
hädän maailmassa
ilo hymyilee
rakentaa
talon asua ja siihen
elämän ikkunan

Hannu Suntio, joka ei halua palata puolueettoman humanistin korulauseisiin

Jukka Utriainen kirjoitti...

Hyvä kirjoitus Elina, ja erittäin tarpeellinen näin puoluekokouksen jälkeen. Minulla myös meni "herne nenään" kun luin tästä yksinjäämisestä poliittisen keskustaan. En tiennytkään kuuluvani sellaiseen vasemmistolaiseen sosialidemokraattiseen poliittisessa keskustassa.

Kriittinen keskustelu liikkeen sisällä on todellakin elinehto. Olemassaolevaa todellisuuttakin pitää tarkastella kriittisesti, ja tarjota sille oikeudenmukaisempia ja tasa-arvoisempia vaihtoehtoja. Olenkin ilolla seurannut GSD:n toimijoiden hyviä kirjoituksia, jotka ovat tuoneet kaivattua terävää analyysiä keskusteluihin. Voimia siihen!

TagenTurinat kirjoitti...

Joku viisas totesi aikanaan, että vaalit on käyty, pulinat pois. Puoluekokous antoi yksiselitteisen tukensa Jutta Urpilaiselle, ja luulisi hänellä olevan viikkoa pidempi aika osoittaa kykynsä.

Demareissa on klikki, joka ei hyväksy oikein mitään muuta kuin Erkki Tuomiojan. Kun häntä ei puheenjohtajaksi valittu, alkoi ininä muutamassa blogissa ja Kansan Uutisten palstoilla. Uhataan puolueen jättämisellä, kun inha enemmistö tiirailee maailmaa väärästä näkökulmasta. Ollaan ah niin oikeassa, ja kaikki muut ovat uusliberalisteja tai ainakin kyseisen ilmiön hyödyllisiä hölmöjä. Jep jep.

SDP lähti Hämeenlinnasta tavoittelemaan suurimman puolueen asemaa. Tähän projektiin pääsevät osallistumaan kaikki, jotka ovat valmiita puhaltamaan yhteen hiileen, ihan riippumatta ketä ovat puheenjohtajaksi kannattaneet.

Mutta mikäli destruktiivinen arvostelu kiinnostaa enemmän, kannattaa todellakin muistaa puoluejäsenyyden olevan vapaaehtoinen asia.

Jonne Posti kirjoitti...

Hyvä kirjoitus Elina! Minä en pidä siitä, että puheenjohtajat linjaavat SDP:n politiikkaa. Tuollaiset Urpilaisen tai kenen tahansa johtajan pitämät linjapuheet ovat kansanvallan halveksimista. Ei pitäisi olla puheenjohtajan asia linjata julkisuudessa, mitä SDP tekee tai on mieltä vaan puoluekokouksen ja puoluevaltuuston päätösten tulisi muodostaa julkisuuteen menevä politiikan sisältö ja suunta. Johtajien tulisi olla jäsenistön palvelijoita, jotka hoitavat käytännön paperityön.

Juuri mikään ei muuttunut. Puolueen työryhmät pysyivät suljettuina ja sääntömuutosaloitteet tyrmättiin puoluehallituksen esityksen mukaisesti. Valta on edelleen keskusjohdolla ja sen sisällä loisivalla hahmottomalla vallan sisäpiirillä.

Keskustelu tai kirjeenvaihto puoluejohdon kanssa on puolueen jäsenten nöyryyttämistä ja aliarvioimista, äänestäminen on todellisen kansanliikkeen tapa ratkaista asioita!

Anonyymi kirjoitti...

Tage on aivan oikeassa, että puoluekokous antoi yksiselitteisen tukensa Jutalle. Eikä tulos pohjautunut mihinkään junttaamiseen tai vastaavaan. Jutalla on aito demokraattinen mandaatti.

Ja ainakin minä eräänä inisijänä hyväksyn tämän tuloksen. Mitä muutakaan voisin? Tällaista se demokratia on.

Tästä ei kuitenkaan seuraa sitä, että kaikki kritiikki olisi vain valittamista valittamisen vuoksi tai itsetehostusta. Ehkäpä asioista ollaan peräti eri mieltä.

Tietysti myös demokraattisen sentralismin periaate on houkutteleva: kun johtaja on valittu joukot seisovat rivit suorina lapiot olalla.

Kukas se tämän toimintamallin lanseerasikaan? Ai niin, se oli se jätkä.

Anonyymi kirjoitti...

Voisiko joku Urpilaiselle ikuisen uskollisuusvalan vannoneista nuorista (?) leijonista kertoa, millaista tulevaisuutta Urpilainen on Suomelle hahmotellut: siis tavoitteet ja muutamia keinoja.

Tähän asti on nähty vaatimus tulonsiirroista hyvä- ja keskituloisille maksuttoman päivähoidon muodossa. Aloite, jonka Katainen onneksi ampui alas.

Lisäksi Urpilainen on sijoittanut SDP:n poliittiseen keskustaan. Miten tämä eroaa aiemmasta, sos.demit vasemmistoon kuuluvaksi näkevästä käsityksestä? Missä kysymyksissä demut liikkuvat keskustaan?

Ei mulla muuta.