lauantai 4. lokakuuta 2008

Tasa-arvoa, juhlia ja nuorten kohtaamisia

Tovereita matkalla Paasitorniin


Kuluva viikko oli täynnä hyviä tilaisuuksia, joihin kaikkiin ei ehtinyt paikalle. Vasemmistonaiset olivat järjestäneet norjalaisen feminismin grand old ladyn Berit Åsin Suomeen. Keskiviikkona olisi ollut Amnestyn järjestämä tilaisuus Helsingin palveluista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Nämä jäivät harmittavasti väliin. Sen sijaan ehdin kyllä muutamaan muuhun tilaisuuteen, jotka antoivat ajattelemisen aihetta nekin.

Maanantaina Hanasaaressa järjestettiin Tavoitteena tasa-arvoinen päiväkoti -seminaari. Seminaarin tähtipuhujana oli ruotsalainen tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen pioneeri Kajsa Wahlström. Hän on kehittänyt menestyksellisen tasa-arvopedagogiikan, joka leviää naapurimaassamme suurella suosiolla. Suomessa tilaisuus oli aiheesta ensimmäinen ja tuli ilmiselvästi tarpeeseen. Ilmoittautumisia tuli niin runsaasti, että tila piti vaihtaa alkuperäistä suurempaan.

Wahlströmin perusargumentti on se, että lapsia kasvatettaessa heitä ei tule ohjata käyttäytymään ahtaiden sukupuoliroolien mukaisesti, vaan päinvastoin: laajentaa sekä tyttöjen että poikien rooleja ja sallia heille osallistuminen toistensa monopolisoimille alueille. Näin heillä on myöhemmin elämässä mahdollisuus tehdä valintoja omista lähtökohdistaan, omien kykyjensä ja taipumustensa perusteella - ei rajoitettujen sukupuoliroolien perusteella.

Wahlström on havainnoinut lastentarhanopettajien työtä päiväkodeissa ottaen arkisia tilanteita nauhalle ja videolle. Kun pedagogit jälkeenpäin kuuntelivat tai katsoivat omaa toimintaansa nauhalta, he olivat kauhistuneita. Tiedostamattaan he kohtelivat tyttöjä ja poikia eri tavoin. Tämän jälkeen näissä päiväkodeissa päätettiin ryhtyä toimimaan toisin. Tulokset ovat olleet hyviä. Tavoitteena on siis tietoinen pyrkimys ulos ahtaista sukupuolirooleista, ja sitä kautta myönteisen itsetunnon luominen kaikille lapsille. Aiheesta voi lukea lisää täältä.

Yllä kuvatun ymmärtäminen on ollut ihmisille vaikeaa. Suurin harhaluulo tasa-arvoisesta varhaiskasvatuksesta on se, että päiväkoteihin tarvittaisiin lisää miespuolisia työntekijöitä tarjoamaan miehen mallia pienille pojille. Väärin. "Miehen" tai "naisen" malleja nimenomaan ei tarvita, mikäli halutaan edistää tasa-arvoa. Juuri näistä perinteisistä roolimalleista on pyrittävä eroon. Juuri sitä virheellistä käsitystä, että naiset tai miehet ovat biologisesti ja luonnostaan tietynlaisia, ei pidä vahvistaa. Sukupuoli määrittää ihmisten tekemisiä biologisesti hyvin vähän. Enemmän määrittävät esimerkiksi temperamentti tai terveydentila. Ja eniten määrittävät sosiaalisesti rakennetut naisen ja miehen kahleet.

Add men and stir -argumentti on muissakin yhteyksissä yleisesti käytetty arkijärjen luoma kammotus. Lisää miehiä sosiaalityöhön, peruskouluihin tai päiväkoteihin, ja ihmiset saavat tasa-arvoista kohtelua? Miten yksin miehen läsnäolo jo riittäisi tasa-arvon saavuttamiseen? Miltähän planeetalta tällaiset supersankarit ovat kotoisin?

Tasa-arvo ei etene askeltakaan sillä, että joka paikassa on yhtä paljon miehiä ja naisia. Tarvitaan asenteiden ja ajatusrakenteiden tiedostamista ja tietoista muuttamista. Siihen kykenevät kyllä sekä miehet että naiset. Mutta arkijärjen käyttö ei ole silloin sallittua. Tarvitaan kriittistä analyyttisyytta.

Kuten Wahlströmkin seminaarissaan totesi, päiväkodin työntekijöiden pitäisi edustaa ammattikuntaansa, ei sukupuoltaan. Hehän ovat työhönsä koulutettuja ammattilaisia, pedagogeja. On vähättelevää sanoa, ettei opettaja, sosiaalityöntekijä tai lastentarhanopettaja kykenisi kohtelemaan miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia, yhtä kunnioittavasti ja tasapuolisesti.

Tämä syytös muuten esitetään aina juuri naisia kohtaan - että ongelmana ovat ne naisvaltaisilla aloilla työskentelevät naiset, jotka sukupuolensa johdattamina työssään syrjivät miehiä. Mutta jos vain saataisiin pari miestä näihin hommiin, niin johan olisi ongelmat hoidettu. Olisikohan syytä miettiä millainen tiedostamaton asenne naisten ja miesten kykyjä kohtaan piilee tämän perustelun takana?

Ja jos todella uskotaan, että naiset ovat sukupuolensa vankeja, millä perusteella miehet eivät ole? Ai niin, mieshän ei ole sukupuoli vaan normi. Sitähän tässä ajetaan takaa, mikäli tämä ajatuspieru viedään loogiseen johtopäätökseensä. Mutta miesaktivistit tässä sahaavat omaa oksaansa. Miten miehiä voidaan syrjiä sukupuolen perusteella, mikäli heillä ei sellaista ole?

--

Ja samoja aiheita puitiin keskiviikkona Helsingin piirin ja Demarinaisten järjestämässä Klub Edistyksessä, joka pidettiin Bellyssa. Puhuin tilaisuudessa Saija Jokelan kanssa Osku Pajamäen haastateltavana siitä, onko sukupuolella väliä kunnallispolitiikassa. Ja onhan sillä, vielä. Tavoitteena olisi kuitenkin oltava, että jonain päivänä sukupuoli ei enää määritä ihmisen toimintamahdollisuuksia. Tämä edellyttää kokonaisvaltaista ajatusrakenteiden muutosta. En nyt raapusta tähän kokonaisvaltaista analyysia tilanpuutteen vuoksi. Sen sijaan suosittelen lukemaan lisää aiheesta Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tasa-arvovaalit.fi -kampanjasivuilla. Se on hyvä alku.

--

Torstaina oli vuorossa Naisjärjestöt yhteistyössä - Kvinnoorganisationerna i Samarbete Nytkis ry:n 20-vuotisjuhlat Smolnassa. Nytkis perustettiin aikanaan valvomaan ja puolustamaan naisten oikeuksia. Järjestö muodostuu eduskuntapuolueiden naisjärjestöistä, Suomen naistutkimuksen seurasta, Naisjärjestöjen keskusliitosta ja Naisasialiitto Unionista. Ja hyvin paljon se on saanutkin aikaan.

Yksi juhlapuheista sisälsi kehoituksen, että naisten ei tulisi olla niin huolissaan miesten pärjäämisestä vaan antaa heidän järjestäytyä itse ajamaan tasa-arvoa. Tasa-arvo ei toteudu, ennen kuin myös miehet ryhtyvät sitä ajamaan. Juhlapuhuja oli puolittain oikeassa. On hyvin vaikea edetä mihinkään, mikäli vain osa ihmisistä pyrkii päämäärään, jota on lähtökohtaisestikin mahdotonta saavuttaa ilman kaikkien osanottoa.

En kuitenkaan usko, että pääsemme kovin pitkälle, mikäli miehet ja naiset jatkavat tasa-arvokysymysten käsittelyä omissa leireissään. Historiallisesti tämä on ollut perusteltua, mutta nyt on aika etsiä toisenlaisia lääkkeitä. Tasa-arvoa ajavalla kansalaisyhteiskunnan sektorilla tilanne on erittäin tulehtunut. Kaikenlaisia salaliittoteorioita ja vihanpitoa esiintyy puolin ja toisin. Tämä ei vie meitä lähemmäs päämäärää.

Toisen sukupuolen kohtaaman syrjinnän ja sorron mitätöinti on lapsellista nokittelua, mikä vain syventää kuilua. Feministien leimaaminen verenhimoisiksi miestenvihaajiksi ei kyllä kannusta feministejä lähestymään miesaktivisteja. Mutta joku keskusteluyhteys pitäisi saada rakennettua. Olen pohtinut tätä vastakkainasettelua uusimmassa Dooriksessa (s.17), joka löytyy täältä.

Jos jollain on hyviä ideoita, miten tästä asemasodasta päästään rakentaviin ratkaisuihin, kertokaa. Jos nimimerkilliset katkeroituneet naistenvihaajat ajattelivat vielä tulla syyttämään minua ja feministejä kaikista miesten ongelmista ja maailman pahuudesta, jättäkää väliin. Olette väärillä jäljillä. Mustaa vihaa ja katkeruutta kannattaa purkaa terapiassa, mutta minulla ei ole siihen koulutusta.

--

Eilen juhlittiin Paasitornin sataa vuotta Kaupunginteatterissa ja itse juhlarakennuksessa. Kjell Westön kirjan näyttämösovitus "Missä kuljimme kerran" oli väsyttävän uskollinen alkuperäisteokselle. Kirjan tapahtumat käytiin läpi hengästyttävällä tahdilla juosten kohtauksesta toiseen. Henkilöhahmot jäivät pinnallisiksi eikä ihmiskohtaloista ehtinyt siten liikuttua. Harmi. Pystyisiköhän valtuustossa vaikuttamaan Kaupunginteatterin ohjelmatarjontaan? Viime vuosina kaikki katsomisen arvoinen on esitetty pienissä teattereissa lukuun ottamatta paria klassikkoteosten rohkeaa uutta tulkintaa Kansallisessa. Voisi Kaupunginteatteri ottaa mallia lahden takaa.

Paasitornista siirryttiin nuorille äänestäjille järjestettyihin Ketä kiinnostaa -bileisiin Virgin Oiliin. Viikolla julkaistujen uutisten perusteella suurin osa suomalaisista ei tiedä, mitkä puolueet ovat hallituksessa. En odottanut, että nämä nuoret olisivat juurikaan sen kiinnostuneempia politiikasta saati minun ajatuksistani. Olin väärässä. En ollut ennen eilisiltaa vielä kertaakaan joutunut vastaamaan kysymyksiin jakaessani vaaliesitteitä. Ja näiltä nuorilta tuli tiukkoja kysymyksiä. Ihan oikeaa poliittista keskustelua! Olen vilpittömän iloinen, että lähdin baariin ja todistin omat ennakkoluuloni vääriksi. Luullakseni onnistuin myös muuttamaan muutaman ennakkoluuloja demareista. Tai pikemminkin laajentamaan demarin käsitettä.

Ennakkokäsityksistä oikeaksi puolestaan osoittautui se, ettei ole helppoa olla ehdolla SDP:n listalla. Demarit ovat nyt niin out, ettei tämä tosiaan jäänyt kenellekään epäselväksi.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Tasa-arvo ei etene askeltakaan sillä, että joka paikassa on yhtä paljon miehiä ja naisia."

Miksi sitten vaaditaan naisia vähintään 40% hallituksiin? Vai onko siinä kyse eri asiasta?

bulbasaur kirjoitti...

Kysymys: tuleeko naisia kannustaa johtotehtäviin osittain siksi, että johtoportaaseen saataisiin naisnäkökulmaa?

Elina Aaltio kirjoitti...

Niin, minä en ole koskaan erityisemmin kannattanut kiintiöitä. Kyse on ihan samasta asiasta.

Elina Aaltio kirjoitti...

Ja bulbasaurin kysymykseen vastatakseni: ei minun mielestäni. En ole tuotakaan argumenttia koskaan ymmärtänyt enkä itse käyttänyt.

Anonyymi kirjoitti...

Aiempien kommentaattorien väärinkäsitys saattoi syntyä siitä, että valitsit esimerkkejä ainoastaan aloilta, joille on vaadittu lisää miehiä.

Tämä tuntuu oudolta, sillä nykyinen positiivinen syrjintä tähtää melkein aina naisten lisäämiseen. Esim. Työvoimatoimiston sivuilta löytyy 319 naisprojektia ja 27 miesprojektia. Kiintiöitä on toistaiseksi käytetty lähinnä naisten lisäämiseen, viimeksi brändityöryhmään.

Haluaisitko siis tarkentaa, miksi sinä ja Wahlström valitsitte kritisoitavaksi erityisesti miesten positiivisen syrjinnän, joka on varsin tuore ja marginaalinen keksintö?

En kysy tätä ilkeyttäni, vaan uteliaisuuttani.

Anonyymi kirjoitti...

"Add men and stir -argumentti on muissakin yhteyksissä yleisesti käytetty arkijärjen luoma kammotus. Lisää miehiä sosiaalityöhön, peruskouluihin tai päiväkoteihin, ja ihmiset saavat tasa-arvoista kohtelua? Miten yksin miehen läsnäolo jo riittäisi tasa-arvon saavuttamiseen?"

Esimerkiksi näin:
http://www.independent.co.uk/news/education/education-news/boys-do-better-when-they-are-taught-by-men-study-finds-946109.html

Asiaa on tutkittu laajalti myös muissa tutkimuksissa. Toki näiltä voi sulkea silmänsä ja perustella argumentaatiotaan "rakenteilla ja asenteilla", jotka tulisi muuttaa.

Toivottavasti käytännön päätöksenteon välineenä kuitenkin käytetään kammoksumaasi "arkijärjeä", eikä ideologioiden painolastilla ladattua retoriikkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Elina,

olen kanssasi samaa mieltä siitä, että henkilö tulisi kohdata omana itsenään, ei rajoitettujen sukupuoliroolien perusteella. Vastauksissasi sinulle esitettyihin kommentteihinkin kerrot, ettet ole tasa-arvokiintiöiden kannattaja.

Argumentoinnissasi käytät kuitenkin vain esimerkkejä, joissa nimenomaan *miesten* lukumäärän lisääminen ei johtaisi tasa-arvoon, ja kuinka *naisten* kohtaamaan väkivaltaan tulisi puuttua.

Eikö molempien sukupuolien edun ajaminen olisi kuitenkin selkeästi paremmin linjassa todellisen tasa-arvoajattelun kanssa? Sen sijaan, että kritisoisit suoraan miesten lukumäärän lisäämistä, kohdistaisin huomiosi valintaprosesseihin, joissa sukupuoli on kriteeri? Naisiin kohdistuvan väkivallan sijaan voisit puhua yksityishenkilöiden kohtaamasta väkivallasta yleensä?

Jos olet vilpittömästi aidon tasa-arvon kannalla - mitä todellakin toivon, sillä vain todellinen tasa-arvo voi tuottaa pitkäaikaista hedelmää - tulisi sinun pyrkiä kohtelemaan molempia sukupuolia yhteisesti, ilman arvottavia esimerkkejä.

Onnea tuleviin vaaleihin!

Elina Aaltio kirjoitti...

Vestigia kysyi:

"Haluaisitko siis tarkentaa, miksi sinä ja Wahlström valitsitte kritisoitavaksi erityisesti miesten positiivisen syrjinnän, joka on varsin tuore ja marginaalinen keksintö?"

Siis minähän en kirjoittanut naisten tai miesten palkkauksesta ja rekrytoinnista kirjoittaessani tasa-arvoisesta varhaiskasvatuksesta.

Kyse oli nimenomaan siitä, ettei päiväkoteihin tule valita työntekijöitä sukupuolen perusteella, vaan ammattitaidon ja tähän ammattitaitoon pitäisi sisältyä kyky kasvattaa lapsia ilman heidän johdattamistaan stereotyyppisiin sukupuolirooleihin.

Tämä on AIVAN eri kysymys kuin kysymys siitä, pitääkö tietyllä alalla suosia vähemmistössä olevan sukupuolen edustajaa. Pedagogien tulee edustaa päiväkodeissa jotain aivan muuta kuin naisten tai miesten malleja.

Ja kuten jo alkuperäisessä blogitekstissä kirjoitinkin, en usko tasa-arvoa edistettävän sillä, että lisätään naisia tai miehiä joihinkin tehtäviin. Sukupuoli ei pelasta mitään eikä ketään. Tärkeämpää on se, millaisia ajatuksia ja taitoja ihmisillä on. Enkä usko, että miehillä sen enempää kuin naisillakaan on mitään sellaisia kykyjä biologisen sukupuolensa perusteella, minkä vuoksi ketään pitäisi sukupuolen perusteella johonkin palkata.

Huom. Vaikka tämän blogin lukijoilla onkin valmis kuva siitä, mitä "feministit" ajattelevat, voisi olla terveellistä tarkistaa ja laajentaa näitä käsityksiä. Vaikka olenkin feministi, en erityisemmin kannata kiintiöitä. Enkä niitä ole puolustanut. Ja tässä sitä sitten kuitenkin joutuu vastaamaan syytöksiin niiden puolustamisesta.

Elina Aaltio kirjoitti...

Marjo Kemppainen sanoi:

"Toivottavasti käytännön päätöksenteon välineenä kuitenkin käytetään kammoksumaasi "arkijärjeä", eikä ideologioiden painolastilla ladattua retoriikkaa."

Kuvitteletko tosiaan, että arkijärki on vapaa ideologioista?

Juuri tämä käsitys todistaa, ettei arkijärkeä kannata käyttää mikäli haluaa pyrkiä kohti edistystä. Arkijärjen piirissä ei havaita niitä rakenteita, jotka omaan ajatteluun vaikuttavat. Ja ne rakenteet ovat vallitseva ideologia eli ns. hegemonia, jonka tavoitteena nimenomaan on häivyttää oma ideologisuutensa ja saada ihmiset kuvittelemaan sen olevan vain epäpoliittinen totuus.

Suosittelen, että tutustut Antonio Gramscin hegemonian käsitteeseen ja palaat sitten asiaan.

Elina Aaltio kirjoitti...

Teuvo kysyi:

"Eikö molempien sukupuolien edun ajaminen olisi kuitenkin selkeästi paremmin linjassa todellisen tasa-arvoajattelun kanssa?"

Tietenkin.

"Sen sijaan, että kritisoisit suoraan miesten lukumäärän lisäämistä, kohdistaisin huomiosi valintaprosesseihin, joissa sukupuoli on kriteeri?"

En tiedä mihin valintaprosesseihin viittaat? Tarkoitatko kiintiöitä? En ole pitänyt niitä ikinä erityisen hyvinä tapoina lisätä tasa-arvoa. En ryhdy väittelemään aiheesta kun en niitä itsekään aja.

"Naisiin kohdistuvan väkivallan sijaan voisit puhua yksityishenkilöiden kohtaamasta väkivallasta yleensä?"

Olen kirjoittanut aivan tietoisesti naisiin kohdistuvasta väkivallasta, mutta yhtä tärkeää on tietenkin pohtia myös miehiin kohdistuvasta väkivallasta. Aivan vaikkapa poliisin tilastoja katsomalla huomataan, että naiset ja miehet kokevat väkivaltaa eri tilanteissa, eri paikoissa ja eri tavoin. Siksi on oleellista puhua sukupuolistetusta väkivallasta. Toki kaikki väkivalta ei liity siihen ilmiöön, josta olen tässä blogissa aiemmin kirjoittanut. Ja on totta, etten ole tässä blogissa käsitellyt miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. On monia tärkeitä aiheita, joista itse en ole kirjoittanut. En ole kaikkivoipa.

En halua jatkossakaan käyttää sukupuolineutraaleja termejä "tasa-arvon" nimissä. On tärkeää nähdä eroja yhteiskunnallisten ilmiöiden taustalla eikä niputtaa niitä sellaisten neutraalien käsitteiden alle, jotka eivät enää kerro mitään itse ilmiön syistä.