Tasa-arvopolitiikka vapautettava karsinoista

Demarinaiset järjestivät puolue-ehdokkaille paneelin maaliskuun lopulla. Ehdokkailta kysyttiin, kuinka he edistäisivät naisten asemaa puolueessa. Erkki Tuomioja haluaisi murtaa raja-aitoja. Mitä vähemmän meillä on suljettuja verkostoja, sitä paremmin demokratia toimii ja sitä paremmin myös naiset saavat äänensä kuuluville. Tarja Filatov puolestaan olisi halunnut lisätä erilaisiin politiikan sektoreihin erikoistuneita verkostoja. Molemmat ovat tavallaan oikeassa, mutta Tuomioja on enemmän oikeassa.

Feministit ovat aikanaan perustaneet miehiltä suljettuja toimintafoorumeja välttääkseen sen tyypillisen tilanteen, jossa yksikin mies suuressa naisjoukossa päätyy koko porukan johtajaksi. Puolueilla on naisjärjestöjä ja meilläkin omamme. On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota kahteen seikkaan.

Ensinnäkin, tasa-arvokysymykset eivät kosketa vain naisia. Miehillä on paitsi vastuu, myös oikeus pohtia yhteiskuntaa miehiin kohdistuvan eriarvoisuuden kannalta. Saavuttaaksemme todellisen tasa-arvon, tarvitsemme työhön sekä naisia että miehiä.

Toisekseen, tasa-arvo ei ole muusta politiikasta irrallinen politiikanlohko, jonka parissa voidaan puuhastella ”kovasta” politiikasta erilleen perustetuissa kerhoissa. Päinvastoin - eriarvoisuuden ydin on kova ja sen vaikutukset heijastuvat kaikille elämänalueille. Tuomioja oli oikeassa todetessaan, että verkostoja ei kaivata lisää. Puolueen tasa-arvopolitiikka tulee ulottaa koskemaan koko puolueen toimintaa talouspolitiikasta ulkopolitiikkaan.

Oman pesän puhdistaminen on olennainen osa tätä työtä. SDP:n suljetut työryhmät ovat suurimmalle osalle puolueen jäsenistä mysteeri. Kukaan ei tiedä, keitä niihin kuuluu ja mitä niissä tehdään lukuun ottamatta muutamia sisäpiiriin päässeitä. Ja kuinka ollakaan, nehän taitavat olla suurimmaksi osaksi miehiä.

Tuomioja mainitsi paneelissa tällaiset hyvä veli –verkostot ja toivoi niistä päästävän eroon. Jos jollain voimme lohduttautua, niin sillä ettei mainitunlainen epädemokraattinen ja patriarkaalinen toiminta ole pelkästään meidän puolueemme ongelma. Kuten tapaus Kanerva meitä valisti, myös Kokoomuksesta löytyi oma veliverkosto puolustamaan työtään hyvin tehnyttä miestä kyyneliin asti. Jos pohdimme, millä seremonioilla naispuolisia päättäjiä on takavuosina pyydetty johtopalleilta poistumaan, kyyneliä ei noissa tilaisuuksissa ole juuri näkynyt kuin korkeintaan syytetyn poskilla.

Monet naisliikkeen edustajat haluavat edelleen naisille erityisiä tiloja, joissa voidaan pohtia naiserityisiä kysymyksiä ilman, että kukaan tulee sanomaan etteivät ne ole tärkeitä tai että tarvitsee kilpailla siitä, ketkä kokevat mahdollisesti vielä enemmän sortoa. Ymmärrän täysin. Joudun itsekin puolustelemaan toimintaani aika-ajoin. Valmistelutyö voidaan laittaa alulle tiettyihin kysymyksiin erikoistuneissa avoimissa ryhmissä. Tärkeintä kuitenkin on ymmärtää, ettei tasa-arvo sinänsä ole mikään erityissektori. Politiikan sukupuolivaikutuksia on arvioitava kaikessa toiminnassa ja tasa-arvoa edistettävä samanaikaisesti muun edistystyön kanssa.

Lopulta kaikista epäkohdista on kyettävä keskustelemaan kriittisesti demokraattisessa tilassa. Emme tarvitse lisää karsinoita. Tarvitsemme läpinäkyvyyttä ja eri analyysien synteesiä. Muutoksen tulee olla kokonaisvaltainen.

Kirjoitus on julkaistu Erkki Tuomiojan puheenjohtajuuskampanjan blogissa.